Joonas Berghällin ja Mika Hotakaisen Miesten vuoro sai 18.8.2011 ensi-iltansa 10 elokuvateatterissa Alankomaissa. Elokuva sai hyvät arvostelut kaikissa päälehdissä.
Arvovaltaisen NRC Handelsbladin kriitikko Dana Linssen totesi, että suomalaiset tekevät kaikkensa jopa dokumenttielokuvissa näyttääkseen Aki Kaurismäen elokuvista ulos kävelleiltä henkilöiltä. Hänen mukaansa, jos elokuvia on uskominen, suomalainen mies on syvässä kriisissä. Hän viittaa edellisvuosina Alankomaissa nähtyihin Stella van Voorst van Beestin ”Prisoners of the Ground”- ja Mika Ronkaisen ”Freetime Machos” -elokuviin.
Linssenin mukaan dokumentti on virkistävä eikä sitä katsoessa voisi kuvitella, että kaikki nuo aataminasuiset miehet ovat samalla niin avuttomia ja niin huvittavia. Hän totesi, että juuri kun katsoja alkaa kysyä itseltään, ovatko ohjaajat nimenomaan pyytäneet mukaan miehiä, joilla on kaikkein traumaattisimmat kokemukset vai onko elämä suomalaismiehille yleensä yhtä kyynellaaksoa, elokuva loppuu. ”Puhdistautumisrituaali saunassa on ohi. Näemme vielä vähän aikaa miehet pukeutuneina, kun he puhtaina ja rusoposkisina laulavat lastenlaulua. Toivokaamme, että kaikki on tarkoitettu vakavasti otettavaksi. Sillä muuten suomalaisilla on hyvin outo huumorintaju.” Kriitikko antoi elokuvalle neljä viidestä pisteestä.
Myös De Volkskrantin kriitikko Pauline Kleijer piti elokuvaa neljän pisteen arvoisena. Hän totesi elokuvan olevan hämmästyttävän rehellinen ja suora. Hänen mukaansa katsojalle selviää heti, että saunassa käynti on suomalaisille normaali, jokapäiväinen asia. Kleijer kiinnitti huomiota lavastukseen, joka hänen mukaansa oli välillä slapstick-komedian rajoilla. Esimerkkinä hän mainitsi kohtauksen, jossa kookas, lihava mies ja pieni, laiha mies kylpevät vanhassa asuntovaunussa. Hän piti kohtausta humoristisena, mutta totesi, että keskustelun aihe oli kaikkea muuta kuin hauska. Kleijer totesi olevan vaikea uskoa, että ohjaajat tyytyivät pelkästään rekisteröimään saunakohtaukset. Hänen mukaansa jotain oli ilmeisesti myös lavastettu. ”Kaikki elokuvan tarinat eivät ole yhtä vakuuttavia, mutta kaiken kaikkiaan kyseessä on upea, liikuttava kokoelma tunnustuksia.”
Reformistisen Trouw’n kriitikko Belinda van de Graaf totesi ohjaajien antavan elokuvallaan ihastuttavan katsauksen suomalaiseen saunakulttuuriin. Hänestä oli yllättävää, että sauna näyttelee niin keskeistä osaa suomalaisten elämässä. ”Sillä hetkellä, kun saunan ovi sulkeutuu, miehet eivät ole vain alastomia, vaan myös avautuvat itse. Yhtäkkiä ympärillä vallitsee hiljaisuus ja intimiteetti. Yhtäkkiä on tilaa heijastukselle ja sisäiselle tutkiskelulle.” Kriitikko totesi, ettei sauna anna vain lämpöä vaan myös lohtua ja se muistuttaa joskus vaihtoehtoista rippituolia – sillä erolla, että saunassa puhdistuvat samanaikaisesti sekä ruumis että sielu. Hänen mukaansa Berghällin ja Hotakaisen onnistuu vangita saunan spirituaalinen ja filosofinen puoli keskittymällä alastomien miesten puheisiin. ”Tällä tavalla stereotyyppistä kuvaa suomalaismiehestä rotevana puita hakkaavana pohjoismaalaisena rukataan mukavasti.”
Populistisen De Telegraafin kriitikko Annet de Jongin mukaan kukaan ei tämän elokuvan jälkeen enää voi sanoa, että miehet – varsinkaan suomalaismiehet – puhuisivat keskenään vain naisista, autoista ja jalkapallosta. Hän totesi, että miehet ”näytetään koko rumuudessaan ja alastomuudessaan”. ”Ilman vaatteita ollaan jo haavoittuvaisia ja juovuksissa vielä enemmän.” Hän totesi hämmästyksekseen, ettei tarinoita, kuinka traagisia ne sitten ovatkin, oikein sisäistä, koska katsoja on niin lumoutunut koko prosessista ja ihmettelee, mikä saa miehet paljastamaan sisimpänsä niin syvälle.
Algemeen Dagbladin kriitikko Ab Zagt totesi saunassa kaikkien olevan samanarvoisia ja vertasi saunaa rippituoliin. Hänen mukaansa elokuva antaa kuvan siitä, mikä suomalaista miestä askarruttaa nykypäivänä. Kriitikko piti erilaisia saunoja hauskoina.
Päivitetty 31.8.2011
