Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Suomen suurlähetystö, Haag : Tietoa Alankomaista : EU-politiikka

SUOMEN SUURLÄHETYSTÖ, Haag

Ambassade van Finland
Groot Hertoginnelaan 16
2517 EG Den Haag, Nederland
Puh. +31-70-346 9754, sanomat.haa@formin.fi
English | Nederlands | Suomi | Svenska | 
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
 

Maatiedosto Alankomaat

Nimi

KieliVirallinen nimiKäyttönimi
HollantiAlankomaatHollanti

Itsenäistyminen

Vuonna 1648 Westfalenin rauhassa pohjoiset Alankomaat tunnustetaan itsenäiseksi tasavallaksi - Yhdistyneiden Alankomaiden maakuntien tasavalta.

Kansallispäivä

30. huhtikuuta vietetään niin sanottua Kuningattaren päivää (Koninginnedag, edellisen kuningattaren Julianan mukaan).

Lippu

Aikaero Suomeen

Kesäisin: GMT -1 h

Talvisin: GMT -1 h

Pinta-ala

41 526 km²

Väkiluku

16,7 miljoonaa (Alankomaiden tilastokeskus syyskuu 2012)

Pääkaupunki

Suomeksi: Amsterdam (hallintokaupunki Haag)

Omalla kielellä:

Diplomaattisuhteet

Diplomaattisuhteet on solmittu 14. elokuuta 1918.

Tunnustanut Suomen

Alankomaat on tunnustanut Suomen 28. tammikuuta 1918.

Suomen edustautuminen

Suomen edustustot: Alankomaat

Edustautuminen Suomessa

Alankomaat: edustautuminen Suomessa

Linkit

Alankomaiden kuningaskuntaan kuuluvat Alankomaiden lisäksi autonomiset Aruban, Curaçaon ja Sint Maartenin maat. Lisäksi Karibialla sijaitsevat Alankomaiden erityiskunnat Bonaire, Sint Eustatius ja Saba. Tammikuun alussa 2012 erityiskunnissa asui noin 22 300 asukasta.

Poliittinen järjestelmä

Poliittinen järjestelmä

Alankomaat on perustuslaillinen kuningaskunta. Perustuslaki on vuodelta 1814, mihin on myöhemmin tehty useita muutoksia. Alankomaiden valtionpäämies tulee kuningashuoneesta, jonka edustajat kuuluvat Oranian prinssi Vilhelmistä (1533-1584) polveutuvaan Oranje-Nassaun hallitsijasukuun. Kuninkuus on periytyvä, ja vanhimmalla lapsella on etuoikeus kruunuun.

 

Alankomaat koostuu 12 maakunnasta, joita johtavat maakuntavaltuustot (Provinciale Staten). Valtuuston vaalit pidetään joka neljäs vuosi. Maakuntavaltuustosta valitaan jäsenet maakuntahallitukseen (Gedeputeerde Staten), jonka johdossa on hallituksen nimeämä kuningattaren komissaari (Comissaris van de Koningin). Maakuntavaltuustojen jäsenillä on myös valtakunnallisessa hallinnossa tärkeä tehtävä: he valitsevat parlamentin ylähuoneen (Eerste Kamer) jäsenet.

 

Alankomaissa on yhteensä 408 kuntaa, joiden johdossa on kunnanvaltuusto ja -hallitus sekä pormestari (burgemeester). Kunnassa asuvat asukkaat, mukaan lukien viisi vuotta laillisesti asuneet ulkomaalaiset, valitsevat valtuuston jäsenet joka neljäs vuosi. Valtuusto valitsee kunnanhallituksen. Pormestarin nimittää kerrallaan kuudeksi vuodeksi maan hallitus. Pormestari johtaa neuvoston ja hallituksen työskentelyä.

Valtionpäämies

Alankomaiden valtionpäämies on kuningas: Hänen Majesteettinsa Kuningas Willem-Alexander (koko nimi: Willem-Alexander Claus George Ferdinand), Alankomaiden kuningas, Oranje-Nassaun prinssi.

 

Kuningas Willem-Alexander astui virkaan 30. huhtikuuta 2013. Kuninkaalla on lähinnä vain edustustehtäviä, mutta hän ei ole täysin vailla poliittista valtaa. Kuningas pitää vuosittain lukuisia julkisia puheita ja hän avaa joka vuosi syyskuun kolmantena tiistaina (Prinsjesdag) uuden hallituskauden. Hän lukee tuolloin valtaistuinpuheen (Troonrede), joka sisältää hallituksen suunnitelmat tulevalle kaudelle.

 

Kevääseen 2012 saakka valtionpäämiehellä oli myös tärkeä osa uutta hallitusta muodostettaessa. Vaalien tai hallituksen hajoamisen jälkeen hän antoi sopivaksi katsotulle henkilölle ensiksi tehtäväksi tiedustella erilaisia yhdistelmämahdollisuuksia ja sen jälkeen hallituksenmuodostamistehtävän. Maaliskuussa 2012 parlamentin alahuone päätti kuitenkin, ettei valtionpäämies osallistu enää hallituksenmuodostamiseen. 

Parlamentti

Alankomaiden parlamentti (kutsutaan myös Staten-Generaal) on kaksikamarinen: ylähuoneessa (Eerste Kamer) on 75 jäsentä ja alahuoneessa (Tweede Kamer) 150 jäsentä. Molempia kamareita johtaa puhemies. Parlamentin keskeisimpinä tehtävinä ovat lainsäädäntö sekä hallituksen toimien valvonta.

 

Kahdentoista eri maakuntavaltuustojen jäsenet valitsevat parlamentin ylähuoneen jäsenet neljän vuoden välein. Alahuone valitaan yleisillä välittömillä vaaleilla myös joka neljäs vuosi. Alahuoneen vaaleissa Alankomaat muodostaa yhden vaalipiirin. Kaikissa vaaleissa noudatetaan suhteellista vaalitapaa. Äänioikeus on 18 vuotta täyttäneillä kansalaisilla.

 

Äänestysaktiivisuus vuoden 2012 parlamenttivaaleissa oli 74,57 prosenttia. 1990- ja 2000-luvuilla äänestysprosentti on normaalisti ollut 75–80 prosentin välillä (Alankomaiden keskusvaalilautakunta 2012). Naisten osuus parlamentin jäsenistä on 38,7 prosenttia.

 

Alankomaiden parlamentissa esiintyy joitakin dualistisia piirteitä: hallituksen ministereiden tulee erota parlamentista heti nimittämisensä jälkeen eikä parlamentilla ole muodollista roolia hallituksen virkaan nimittämisessä. Pääosin Alankomaissa on kuitenkin nähtävissä parlamentaarinen systeemi.

Viimeisten vaalien tulokset paikkojen mukaan

 

Alahuone Ylähuone

 

2003

2006

2003

2007

2010

2011

2012

VVD

28

22

15

14

31

16

41

PvdA

42

33

19

14

30

14

38

SP

9

25

4

12

15

8

15

PvV

-

9

-

-

24

10

15

CDA

44

41

23

21

21

11

13

D66

6

3

3

2

10

5

12

CU

3

6

2

4

5

2

5

GL

8

7

5

4

10

5

4

SGP

2

2

2

2

2

1

3

PvdD

-

2

-

1

2

1

2

LPF

8

-

1

-

-

-

-

Muut

-

-

1

1

-

2

2

Yht.

150

150

75

75

150

75

150

 

Lyhenteet:
VVD = Volkspartij voor Vrijheid en Democratie (markkinaliberaalit)
PvdA = Partij van de Arbeid (sos.dem.)
SP = Socialistische Partij (sos.)
PvV = Partij voor Vrijheid (populistinen, islaminvastainen)
CDA = Christen Democratisch Appel (krist.dem.)
D66 = Democraten 66 (sosiaaliliberaalit)
CU = Christen Unie (kristillinen liitto)
GL = Groen Links (vasemmistovihreät)
SGP = Staatkundig Gereformeerde Partij (ääriprotest.)
PvdD = Partij voor de Dieren (eläinsuojelijat)

LPF = Lijst Pim Fortuyn (oik.populistinen Pim Fortuynin lista, v. 2006 nimellä Lijst 5 Fortuyn)
 

Parlamentin ulkopuolisia eturyhmiä

 

Alankomaiden yhteiskunta on perinteisesti ollut organisoitunut uskonnollisten ja ideologisten linjojen mukaan. Niin sanottu pilarijärjestelmä on kategorisoinut ammattiyhdistykset, koulut, puolueet sekä järjestötoimen neljään ryhmittämään: katoliseen, protestanttiseen, sosialistiseen sekä liberaaliin. Eri ideologisista ja uskonnollisista vakaumuksista syntyi useita poliittisia ja sosiaalisia järjestöjä ajaen periaatteessa samaa asiaa, mutta erilaisista katsontakannoista lähtien. Vaikka pilarijärjestelmä on osaltaan murtunut 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa, näkyy vaikutus edelleen eri lehdistöjen, koulujen ja erilaisten yhdistysten kirjona. Pilarijärjestelmän murtumisen myötä yhteistyö eri järjestöjen välillä on lisääntynyt ja osittain erilaiset ryhmät ovat myös yhdistyneet.

 

Erilaisia etujärjestöjä Alankomaissa:

 

  • Työntekijäjärjestöt - Federatie Nederlandse Vakbewegin (FNV), Christelijk Nationaal Vakverbond in Nederland (CNV) , AbvaKabo (virkamiehet)
  • Työnantaja- ja teollisuusjärjestöt - VNO-NCW (Verbond van Nederlandse Ondernemingen ja Nederlands Christelijk Werkgeversverbond)
  • Maatalousalan järjestö - Federatie van Land- en Tuinbouworganisaties
  • Uskonnollistaustaisia järjestöjä - esim. erilaiset urheilu- tai musiikkijärjestöt

 

Tietoa Alankomaiden parlamentista (http://www.parlement.nl)

Hallitus

Alankomaiden poliittinen järjestelmä rakentuu koalitiohallituksille. Vaalitulokset mahdollistavat yleensä useita eri hallitusvaihtoehtoja, minkä vuoksi hallituksen muodostaminen on usein monivaiheinen ja aikaavievä prosessi (toisen maailmansodan jälkeen hallituksen muodostaminen on kestänyt keskimäärin 83 päivää).

 

Hallituksessa on 14 ministeriä. Hallitukseen kuuluvat varsinaisten ministerien lisäksi valtiosihteerit (Staatssecretaris), joita on nykyisessä hallituksessa 6.

 

Hallituksen kokoonpano

Ministeriöiden, ministerien ja valtiosihteerien nimet:

 

Yleisten asioiden ministeriö

(Ministerie van Algemene Zaken; Ministry of General Affairs)

Mark Rutte (VVD) Pääministeri

 

Sosiaali- ja työministeriö

(Ministerie van Sociale Zaken en Werkgelegenheid; Ministry of Social Affairs and Employment)

Lodewijk Asscher (PvdA) Varapääministeri / Sosiaali- ja työministeri

Jette Klijnsma (PvdA) Valtiosihteeri

 

Talousministeriö

(Ministerie van Economische Zaken; Ministry for Economic Affairs)

Henk Kamp (VVD) Talousministeri

Sharon Dijksma (PvdA) Maatalousministeri

 

Valtiovarainministeri

(Ministerie van Financiën; Ministry of Finance)

Jeroen Dijsselbloem (PvdA) Valtiovarainministeri

Frans Weekers (VVD) Valtiosihteeri

 

Ulkoasiainministeriö

(Ministerie van Buitenlandse Zaken; Ministry of Foreign Affairs)

Bert Koenders (PvdA) Ulkoministeri / Eurooppa-ministeri

Lilianne Ploumen (PvdA) Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri

 

Sisä- ja kuningaskuntasuhteiden ministeriö

(Ministeriö van Binnenlandse Zaken en Koninkrijksrelaties; Ministry of the Interior and Kingdom Relations)

Ronald Plasterk (PvdA) Sisäministeri

Stef Blok (VVD) Asunto- ja hallintoministeri

 

Puolustusministeriö

(Ministerie van Defensie; Ministry of Defence)

Jeanine Hennis-Plasschaert (VVD) Puolustusministeri

 

Turvallisuus- ja oikeusministeriö

(Ministerie van Veiligheit en Justities; Ministry of Security and Justice)

Ivo Opstelten (VVD) Turvallisuus- ja oikeusministeri

Fred Teeven (VVD) Valtiosihteeri

 

Infrastruktuuri- ja ympäristöministeriö

(Ministerie van Infrastructuur en Milieu; Ministry of Infrastructure and Environment)

Melanie Schultz van Haegen (VVD) Ympäristöministeri

Wilma Mansveldt (PvdA) Valtiosihteeri

 

Opetus-, kulttuuri- ja tiedeministeriö

(Ministerie van Onderwijs, Cultuur en Wetenschappen; Ministry of Education, Culture and Science)

Jet Bussemaker (PvdA) Opetusministeri

Sander Dekker (VVD) Valtiosihteeri

 

Kansanterveys-, hyvinvointi- ja urheiluministeriö

(Ministerie van Volksgezondheit, Welzijn en Sport; Ministry of Health, Welfare and Sport)

Edith Schippers (VVD) Terveysministeri

Martin van Rijn (PvdA) Valtiosihteeri

 

Tietoa Alankomaiden hallituksesta (www.government.nl)

Sisäpolitiikka

Hallituspuolueina liberaalit ja sosiaalidemokraatit

Alankomaat sai 5. marraskuuta 2012 kahden puolueen muodostaman sini-punaisen enemmistöhallituksen. Hallituspuolueet ovat markkinaliberaali VVD ja sosiaalidemokraattinen PvdA.

 

Maahanmuuttajakysymys - sisäpolitiikan keskeinen piirre

 

Yksi Alankomaiden sisäpolitiikan keskeisimmistä piirteistä viime vuosien aikana on ollut maahanmuuttajakysymys. Vuosina 2002 ja 2004 tapahtuneet poliittiset murhat (oikeistopopulisti Pim Fortuyn ja elokuvaohjaaja Theo van Gogh) antoivat sysäyksen Alankomaissa jo pidemmän aikaa jatkuneelle suhteiden jännittymiselle maahanmuuttajien ja alkuperäisväestön välillä.

 

Vuoden 2002 parlamenttivaalit käytiin heti Fortuynin murhan jälkeen. Ensimmäinen poliittinen murha sitten vuoden 1584 jälkeen jätti Alankomaiden yhteiskunnan epävakaaseen tilaan ja pääministeri Jan Peter Balkenenden (CDA) luotsaama hallitus kaatui jo saman vuoden lokakuussa. Balkenenden seuraava hallitus (2003-2006) tarttuikin etenkin kotouttamiskysymykseen tiukentamalla maahanmuuttopolitiikkaa. Myös edellinen ja nykyinen Rutten hallitus ovat pyrkineet vähentämään maahanmuuttajien määrää lupajärjestelmiä muuttamalla.

Politiikan polarisoituminen

Viimeaikoina Alankomaiden poliittisella kentällä on ollut havaittavissa polarisoitumista. Maahanmuuttajakysymysten myötä oikeistopopulismi on saanut jalansijaa. Tiukinta ulkomaalaisvastaista linjaa ajaa vapauspuolue (PVV), jonka johtaja Geert Wilders on vaatinut muun muassa Koraanin kieltämistä verraten sitä fasistiseksi teokseksi. Oikeistopopulismin lisäksi myös poliittisen kentän vasemmalla laidalla on havaittavissa kannatuksen kasvua. Sosialistinen puolue (SP) lisäsi paikkalukujaan vuoden 2010 vaalien jälkeen, ja sillä on tällä hetkellä saman verran edustajia parlamentin alahuoneessa kuin PVV:llä.

 

Nykyinen hallitus

 

Tämänhetkinen Rutten-Asscherin hallitus koostuu markkinaliberaalista VVD:stä ja sosiaalidemokraattisesta PvdA:sta. Hallituksella on parlamentissa enemmistö. Hallitusohjelman otsikko on "Siltojen rakentaminen", ja sen keskeinen osa on julkisen talouden tasapainottamisohjelma. Ohjelma pohjautuu viiden puolueen vähemmistöhallituksen hajoamisen jälkeen huhtikuussa 2012 tekemään sopimukseen. Taloutta pyritään tulevan viiden vuoden aikana tasapainottamaan 16 miljardilla eurolla. Säästöjä haetaan etenkin terveydenhuollosta, sosiaaliturvasta ja julkisesta hallinnosta. Lisäksi veroja ja maksuja korotetaan. Sen sijaan koulutukseen on luvassa lisäresursseja.

Ulkopolitiikka, turvallisuuspolitiikka

Ulkopolitiikka

Nykyisen, 5. marraskuuta 2012 nimitetyn, liberaalien ja sosiaalidemokraattien hallituksen ohjelman ulkopoliittinen osuus edustaa jatkuvuutta. Alankomaiden kansainvälistä vastuuta ja eurooppalaisuutta korostetaan.

Alueellinen yhteistyö

Alueellinen yhteistyö on perinteisesti keskittynyt Benelux-maihin. Vuonna 1960 kirjoitettu sopimus uusittiin 17.6.2008. Alankomaat korostaa hyviä bilateraalisia suhteita Saksaan, Ranskaan, Iso-Britanniaan sekä Skandinavian maihin.

Järjestöt

Alankomaat ja erityisesti sen hallintokaupunki Haag on vahvistanut viime vuosina asemaansa kansainvälisten järjestöjen asemapaikkana, varsinkin kansainvälisen oikeuden ja lainvalvonnan keskuksena. Haag markkinoikin itseään mielellään "kansainvälisen rauhan ja oikeuden kaupunkina".

 

Haagissa sijaitsevat muun muassa seuraavat kansainväliset tuomioistuimet, järjestöt ja tutkimusinstituutit:

 

  • YK:n alainen kansainvälinen tuomioistuin (ICJ)
  • Pysyvä välitystuomioistuin (PCA)
  • Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssi (HCCH)
  • Special Court for Sierra Leone (SCSL)
  • Iran–Yhdysvallat-välitystuomioistuin
  • Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (ETYJ) vähemmistövaltuutetun toimisto
  • Unrepresented Nations and Peoples Organization (UNPO) -järjestö
  • Netherlands Institute of International Relations Clingendael
  • The Hague Academy of International Law
  • Asser Institute Centre for International and European Law
  • International Centre for Counter-Terrorism (ICCT) 

 

Viimeksi kuluneiden parinkymmenen vuoden aikana Haagin asema kansainvälisen oikeuden pääkaupunkina on entisestään vahvistunut. Loppuvuonna 1993 toimintansa aloitti YK:n alainen entisen Jugoslavian alueella tehtyjä rikoksia käsittelevä kansainvälinen sotarikostuomioistuin (ICTY) ja vuoden 1994 alussa EU:n poliisiyhteistyötä koordinoiva EUROPOL.

 

YK:n alainen kemiallisten aseiden kieltojärjestö (Organization for the Prohibition of Chemical Weapons, OPCW) aloitti toimintansa 29. huhtikuuta 1997. OPCW:n tehtäviä voitaneen laajuudeltaan verrata lähinnä kansainväliseen ydinenergiajärjestöön IAEA:han.

 

Uusimpina tulokkaina Kansainvälinen rikostuomioistuin (ICC) aloitti toimintansa Haagissa 1. heinäkuuta 2002 ja EUROJUST (EU-jäsenmaiden syyttäjäviranomaisten yhteistyöelin) siirtyi joulukuussa 2002 Brysselistä Haagiin. YK:n turvallisuusneuvoston päätöksellä perustettu Libanon-tuomioistuin on toiminut Haagissa maaliskuusta 2009 lähtien.

 

Haagin ulkopuolella sijaitsevat muun muassa

 

  • UNCTAD:n alainen perushyödykkeiden yhteisrahasto ja International Centre for Water Studies (ICWS) Amersfoortissa,
  • Euroopan avaruusjärjestön avaruustutkimuskeskus (ESA/ESTEC) Noordwijkissä,
  • Euroopan patenttivirasto (EPO) Rijswijkissä,
  • YK-yliopiston alainen UNU Maastricht Economic and Social Research Institute on Innovation and Technology (UNU/INTECH) ja European Centre for Development Policy Management (ECDPM) Maastrichtissa,
  • International Agrarian Centre (IAC) ja International Institute for Land Reclamation and Improvement (ILRI) Wageningenissä,
  • International Institute for Aerospace Survey and Earth Sciences Enschedessä ja
  • Euroopan komission Yhteisen tutkimuskeskuksen alainen Institute for Energy and Transport (IET) Pettenissä.

 

Alankomaiden jäsenyys suurimmissa kansainvälisissä järjestöissä:

 

  • EN (5.5.1945)
  • YK (10.12.1945)
  • UNESCO (1.1.1947)
  • IBRD (15.11.1947)
  • GATT/WTO (1.1.1948)
  • NATO (4.4.1949/24.8.1949)
  • WEU (23.10.1954/6.5.1955)
  • FAO (14.12.1956)
  • EEC/EY/EU (25.3.1957)
  • IDA (27.3.1961)
  • AsDB (1966)
  • ETYK/ETYJ (30.6.1975)
  • IDB (1977)
  • AfDB (1982)

 

Puolustuspolitiikka

Alankomaiden puolustuspolitiikan ja puolustuksen perustana on Nato-jäsenyys. Hyvät

transatlanttiset suhteet nähdään välttämättömänä Alankomaiden turvallisuuden kannalta. Alankomaiden puolustusvoimat siirtyi 1990-luvun lopulla asevelvollisarmeijasta ammattisotilaisiin. Puolustusvoimien henkilöstövahvuus on noin 45 000, joista 19 000 on maavoimissa. Siviilityöntekijät mukaan luettuna puolustusvoimat työllistää yli 64 000 henkilöä. 

 

Puolustusvoimien päätehtävät ovat

 

  • alueellisen koskemattomuuden turvaaminen kansallisesti sekä liittolaisten osalta,
  • vakauden ja oikeusturvan edistäminen, 
  • siviiliviranomaisten tukeminen lain ja järjestyksen ylläpidossa ja
  • luonnonkatastrofien jälkihoitoon ja humanitäärisen avun antamiseen osallistuminen niin kotimaassa kuin kansainvälisesti.

 

Kotimaan tehtävien hoitamiseksi puolustusvoimilla tulee olla koko ajan käytettävissä noin 3 600 sotilaan vahvuinen osasto. Alankomaat on uudistanut puolustusvoimiaan radikaalisti koko 2000-luvun. Liikekannallepanoon perustuvan armeijan kalustoa on myyty sekä poistettu käytöstä ja samalla on hankittu uutta kalustoa ammattiarmeijan tarpeisiin.

Alankomaiden osallistuminen kansainvälisiin kriisinhallintaoperaatioihin

Alankomaat on aktiivisesti osallistunut erilaisiin kriisinhallintaoperaatioihin. Nykyisessä hallitusohjelmassa korostetaan operaatioiden osallistumisen edellytyksenä "riittävää kansainvälisoikeudellista mandaattia". Mandaatin merkitys on korostunut etenkin vuoden 1995 Srebrenican verilöylyn jälkeen, jolloin hollantilaiset rauhanturvaajat epäonnistuivat liian vähäisten resurssien ja toimintaedellytysten vuoksi estämään tuhansia siviilejä vaatinutta verilöylyä.

 

Alankomaiden joukkoja osallistuu muun muassa Afganistanin ISA-operaatioon, Somaliaan (Ocean Shield, Atalanta) ja Etelä-Sudaniin (UNMISS) sekä Turkkiin (Anatolian Protector).

 

Kehityspolitiikka

Kehitysyhteistyö on Alankomaiden ulkopolitiikassa merkittävässä osassa. Kehitysyhteistyön määrärahat vuodesta 1996 lähtien ovat olleet 0,8 prosenttia bruttokansantuotteesta, joka on noin 4 miljardia euroa vuodessa.

 

Suuri osa Alankomaiden kehitysyhteistyömäärärahoista suuntautuu kansainvälisten järjestöjen kautta, kuten YK:n kehitysohjelman UNDP:n tai pakolaistoimisto UNHCR:n kautta, EU:n yhteisistä projekteista tai alueellisten kehityspankkien välityksellä. Alankomaat jakaa bilateraalista kehitysapua 15 valtiolle, joista 10 sijaitsee Afrikassa. Joillakin erityisen konfliktiherkillä alueilla Alankomaat harjoittaa niin sanottua alueellista lähestymistä painottaen kehitysyhteistyöprojektien lisäksi poliittisen dialogin merkitystä sekä mahdollisten rauhanturvaajien sijoittamista.

 

Nykyinen hallitus pyrkii lähentämään kehitysyhteistyötä ja ulkomaankauppaa, ja ulkoministeriössä toimiikin ulkomaankauppa- ja kehitysministeri. Kehitysyhteistyömäärärahoja leikataan vuosina 2014–2017 asteittain yli miljardilla eurolla, ja supistusten myötä ne laskevat ensimmäistä kertaa vuosiin alle 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Leikkausta kompensoidaan yhdessä yritysmaailman kanssa käynnistettävällä rahastolla, josta tuetaan pk-yritysten investointeja kehitysmaissa, sekä rauhan ja kehityksen yhteyttä painottavalla kansainvälisen turvallisuuden budjetilla. Kehityspolitiikan painopistealueita ovat oikeusjärjestelmä, vesi, ruokaturvallisuus ja seksuaaliterveys.

 

Ihmisoikeudet

Ihmisoikeuksilla on ollut Alankomaiden ulkopolitiikassa merkittävä painoarvo, ja ihmisoikeuksien edistäminen kuuluu myös nykyisen hallituksen ulkopoliittisiin prioriteetteihin.

 

Alankomaiden ihmisoikeusstrategiassa "Responsible for Freedom" (2011) ihmisoikeuspolitiikan kulmakiviksi määritellään turvallisuus, vauraus ja vapaus. Painopistealueita ovat

 

  • ilmaisun- ja internetin vapaus,
  • uskonnon- ja omantunnonvapaus,
  • tasa-arvo,
  • systemaattisten ja vakavien ihmisoikeusrikkomusten vastainen taistelu,
  • työläisten oikeudet ja yhtäläiset mahdollisuudet,
  • yritysten yhteiskuntavastuu ja
  • ihmisoikeudet kehityksen edistäjänä.

 

Alankomaat pyrkii edistämään ihmisoikeuksia etenkin EU:n, YK:n ja alueellisten järjestöjen kautta. Uusi ihmisoikeusstrategia julkaistaan keväällä 2013.

 

Vuodesta 1999 lähtien Alankomaissa on toiminut erityinen ihmisoikeussuurlähettiläs, jonka tehtävänä on edistää ihmisoikeuksia kaikilla ulkopolitiikan sektoreilla.

 

EU-politiikka

EU-politiikka

Alankomaat liittyi Euroopan teräs- ja hiiliyhteisöön vuonna 1951 ja Euroopan talousyhteisöön vuonna 1957. Alankomaat otti käyttöön euron ensimmäisten maiden joukossa alkuvuodesta 2002.

 

Alankomaat yhtenä EU:n perustajajäsenenä on aktiivinen ja keskisuuri EU-maa. Alankomaiden EU-politiikka koki kuitenkin osaltaan kolauksen kesällä 2005 järjestetyssä kansanäänestyksessä, kun alankomaalaiset äänestivät EU:n perustuslakia vastaan. Keskustelu uuden kansanäänestyksen järjestämisestä jatkui Alankomaissa pitkään, mutta hallitus päätti syksyllä 2007 uudistussopimuksen ratifioimisesta normaalia parlamentaarista menettelyä noudattaen. Alankomaat ratifioi Lissabonin sopimuksen syyskuussa 2008.

 

EU-politiikassa hallitus kannattaa EU-yhteistyötä etenkin energia- ja ympäristöpolitiikassa, maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikassa sekä sisäisessä ja ulkoisessa turvallisuudessa.

 

Yhteisen energia- ja ympäristöpolitiikan osalta Alankomaat toimii koko unionin edelläkävijänä ja on sitoutunut kasvihuonekaasujen vähentämiseen 30 prosentilla, nostamaan uusiutuvan energian osuuden 20 prosenttiin sekä biopolttoaineiden osuutta 10 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä mikäli tietyt kaupalliset ja lainsäädännölliset ehdot täyttyvät.

 

Alankomaat kiinnittää suurta huomiota EU:n oikeus- ja sisäasioihin, sillä maahanmuutto, kansalaisten turvallisuus ja terrorismiin liittyvät kysymykset ovat jatkuvasti esillä maan sisällä.

 

Alankomaiden ulko- ja turvallisuuspolitiikka nojaa transatlanttiseen yhteistyöhön. Alankomaat kannattaa vahvaa ja yhtenäistä ulkoista roolia Euroopan unionille, kunhan se ei tapahdu transatlanttisten suhteiden kustannuksella. Alankomaat on aktiivinen osallistuja unionin sotilaallisessa ja siviilikriisihallinnassa.

 

Alankomaat on perinteisesti suhtautunut myönteisesti EU:n laajentumiseen. Kielteiseen kansanäänestystulokseen kesällä 2005 vaikutti kuitenkin osaltaan EU:n jatkuva laajentumisprosessi. EU:n laajentumispolitiikan suhteen hallitus kannattaa jo annetuista sitoumuksista kiinnipitämistä ja niihin liittyvien ehtojen tiukkaa valvontaa.

 

Alankomaat painottaa EU-politiikassa läheisyysperiaatetta ja työnjaon selkeyttämistä. Nykyisen hallituksen ohjelmassa korostetaan EU:n merkitystä Alankomaille. Erityishuomiota saavat talouskysymykset, joissa Alankomaat kannattaa muun muassa tiukkaa budjettikuria.

 

Talous, elinkeinoelämä ja ulkomaankauppa

Talous, elinkeinoelämä

Alankomaat on pieni ja avoin talous, joka on pitkälti riippuvainen viennistä ja globaalista taloustilasta. Nykyisellä talouskriisillä on ollut huomattavat vaikutukset myös Alankomaiden talouteen. Vuonna 2013 Alankomaiden taloustilanteen ennustetaan pysyvän taantumassa. Kotimainen kulutus on matalalla tasolla eivätkä investointitilastot näytä hyviltä. Alankomaiden taloudellisen tutkimuslaitoksen ennusteen mukaan Alankomaiden talous kasvaa vuoteen 2017 keskimäärin 1,25 prosenttia. Vuosina 2008–2012 kasvu on ollut keskimäärin nolla prosenttia. Hallitus onkin tehnyt julkisen talouden tasapainottamisesta säästöin ja veronkorotuksin keskeisen tavoitteensa. Pidemmällä tähtäimellä pyritään muun muassa vahvistamaan kansainvälistä kilpailukykyä.

 

Huolestuttavista tilastoista huolimatta Alankomaat kuuluu maailman kilpailukykyisimpiin maihin. World Economic Forum (2012) listasi Alankomaat kilpailukyvyltään viidenneksi ja korosti ennen kaikkea innovatiivisuutta ja toimivia rahoitusmarkkinoita. Eurostatin (2012) mukaan työttömyysprosentti Alankomaissa on EU:n kolmanneksi matalin, vaikka se kasvoikin vuoden 2012 aikana.

Alankomaiden talouden avainlukuja vuodelta2011

  • bruttokansantuote 602 miljardia euroa
  • talouden kasvu 1,0 prosenttia
  • inflaatio 2,3 prosenttia
  • budjetti alijäämäinen 4,5 prosenttia 
  • kuluttajahintojen nousu 2,3 prosenttia

 

Lähteet: Alankomaiden valtiovarainministeriö, Alankomaiden tilastokeskus, OECD

 

Alankomaiden tärkeimmät teollisuustuotteet ovat erilaiset kemialliset aineet ja tuotteet, elintarvikkeet, kone- ja metalliteollisuustuotteet, sähkökoneet ja -laitteet.

 

Alankomaista on lähtöisin monia kansainvälisiä yrityksiä kuten

 

  • Royal Dutch Shell,
  • Unilever,
  • Heineken,
  • Philips,
  • ABN Amro,
  • Akzo Nobel ja
  • KPMG.

 

Alankomaiden luonnonkaasuvarat ovat Euroopan mittakaavassa merkittävät ja takaavat melko pitkälle omavaraisuuden. Kaasuntuotannon keskus on Groningenin alue, joka sijaitsee Pohjois-Alankomaissa. Noin puolet maakaasusta viedään ulkomaille. Kansallisilla öljyvaroilla Alankomaat kattaa noin neljä prosenttia kulutuksestaan.

 

Alankomaiden talouden kansainvälistymisellä on pitkät perinteet ja talouden kehittymiseen on pitkälti vaikuttanut Alankomaiden keskeinen sijainti meren ja jokien äärellä. 1600-luvulla niin sanottuina kultaisina aikoina Alankomaat kasvoi talousmahdiksi lähinnä kehittyneen merenkulkutaitonsa ansiosta. Alankomaiden läpi virtaavat suuret joet taas takasivat kaupan myös Keski-Euroopan maiden kanssa. Alankomaiden keskeisen sijainnin ansioista lähes kaikki merkittävät markkina-alueet Euroopassa ovat tavoitettavissa noin 500 kilometrin säteellä. Alankomaiden logistinen puoli takaa myös erinomaiset mahdollisuudet: Rotterdam on Euroopan suurin satama, Schiphol yksi Euroopan vilkkaimmista lentokentistä ja Alankomaiden moottoritieverkosto kuuluu maailman tiheimpiin.

Ulkomaankauppa, kauppapolitiikka

Alankomaiden ulkomaankaupan tase on pitkään ollut ylijäämäinen. Vuonna 2011 Alankomaiden vienti oli 409,4 miljardia euroa ja tuonti taas 364,9 miljardia euroa. Ylijäämään ovat vaikuttaneet esimerkiksi suhdanneherkkien tuotteiden pieni osuus viennissä sekä omavaraisuus maakaasussa.

 

Alankomaiden viennin rakenne vuonna 2011

%

Koneet, laitteet ja kuljetusvälineet

27,3

Kemikaalit ja kemialliset tuotteet

17,9

Poltto- ja voiteluaineet

16,6

Elintarvikkeet ja elävät eläimet

11,7

Valmistetut tavarat

9,0

Muut

17,4


 

Alankomaiden tuonnin rakenne vuonna 2011

%

Koneet, laitteet ja kuljetusvälineet

28,2

Poltto- ja voiteluaineet

21,9

Kemikaalit ja kemialliset tuotteet

13,2

Valmistetut tavarat

10,5

Elintarvikkeet ja elävät eläimet

8,8

Muut

17,7


 

Tärkeimmät vientimaat 2011

%

Saksa

24,2

Belgia

11,9

Ranska

8,8

Iso-Britannia

7,9

EU-maiden osuus

74,0

 

 

Tärkeimmät tuontimaat 2011

%

Saksa

16,7

Belgia

10,0

Kiina

8,5

Iso-Britannia

6,7

EU-maiden osuus

53,0

 

Lähde: Alankomaiden tilastokeskus2012

Investoinnit

Alankomaiden keskeinen sijainti on houkutellut lukuisia ulkomaisia yrityksiä investoimaan maahan. Myös Alankomaiden hallinnon vähäinen puuttuminen yritysten toimintaan on vaikuttanut ulkomaisten investointien lukumäärään. Alankomaiden investointiviraston (Netherlands Foreign Investment Agency, NFIA) mukaan vuonna 2011 Alankomaissa aloitettiin 193 uutta ulkomaista investointiprojektia. Yhdysvallat on edelleen suurin ulkomainen investoijamaa. Sitä seuraavat Luxemburg, Iso-Britannia ja Belgia. Investointien yhteisarvo oli 4,4 miljardia euroa.

 

Yhteiskunta, kulttuuri ja media

Väestö

Väestökehitys

  • väkiluku 16 765 558 (30. syyskuuta 2012), josta miehiä 8 282 871 ja naisia 8 447 477 
  • väestönkasvu 0,4 prosenttia (2011)
  • asukastiheys 494/km2 (2011)
  • alle 20-vuotiaita 23,5 prosenttia väestöstä, 20–40-vuotiaita 25,0 prosenttia, 40-65-vuotiaita 35,9 prosenttia, 65–80-vuotiaita 11,6 prosenttia, yli 80-vuotiaita 4,0 prosenttia (2011)
  • elävänä syntyneiden määrä (2011): 179 448
  • imeväiskuolleisuus 3,7 (1000 elävänä syntynyttä kohti vuonna 2011)
  • odotettavissa oleva elinikä (2011): miehet 79,0 vuotta, naiset 82,7 vuotta

Lähde: Alankomaiden tilastokeskus 2012

Ulkomaalaistaustainen väestö

Vuoden 2012 alussa Alankomaiden väestöstä 20,9 prosenttia oli ulkomaalaistaustaisia. Neljässä suurimmassa kaupungissa oli ulkomaalaistaustaisia seuraavasti: Amsterdam 50,5 prosenttia, Haag 49,5 prosenttia, Rotterdam 48,3 prosenttia ja Utrecht 32 prosenttia väestöstä.

 

Maassa asuvista ulkomaalaistaustaisista (yhteensä 3 494 193) oli vuonna 2012 tilastokeskuksen mukaan 11,2 prosenttia turkkilaisia, 10,8 prosenttia indonesialaisia, 10,8 prosenttia saksalaisia, 10,4 prosenttia marokkolaisia ja 9,9 prosenttia surinamelaisia.

 

Vuonna 2011 yli 133 000 asukasta muutti ulkomaille. Noin kolmannes maasta muuttaneista oli syntynyt Alankomaissa. Kotimaassa noin 1 500 000 henkilöä muutti joko omassa kunnassaan tai kunnasta toiseen.

 

Turvapaikanhakijoiden määrä vuonna 2011 oli tilastokeskuksen mukaan 14 630, joista 11 590 oli uusia. Eniten turvapaikanhakijoita oli Afganistanista, Irakista ja Somaliasta.

Suurimmat kaupungit asukaslukuineen

1. Amsterdam 790 000

2. Rotterdam 616 000
3. Haag 502 000
4. Utrecht 316 000
5. Eindhoven 217 000
6. Tilburg 208 000

7. Almere 193 000
8. Groningen 193 000

 

Lähde: Alankomaiden tilastokeskus 2012

Uskonto

Alankomaalaisista 28 prosenttia on roomalaiskatolisia ja 18 prosenttia protestantteja. Islaminuskoisia on neljä ja muihin uskonnollisiin yhteisöihin kuuluvia kuusi prosenttia. Hollantilaisista noin 45 prosenttia on kirkkokuntien ulkopuolella, ja määrä on kasvussa. Perinteinen uskontokuntien välinen jako kulki eteläisen Zeelannin maakunnan ja pohjoisen Groningenin maakunnan kautta piirretyn linjan mukaisesti: pohjoispuolella asuvat olivat valtaosaltaan protestantteja ja eteläpuolella asuvat katolilaisia. Protestantit ovat jakaantuneet vielä moniin ryhmiin: reformoituun kirkkoon ja sen ortodoksiseen tai liberaaliin suuntaukseen. Kirkkojen vaikutus on vähentynyt Alankomaissa 1950-luvulta lähtien.

Kielet

Virallinen kieli on hollanti. Friisin kieli on Frieslandin maakunnan toinen virallinen kieli ja julkisissa yhteyksissä tasavertainen hollannin kielen kanssa. Useimmat hollantilaiset puhuvat äidinkielensä lisäksi hyvin englantia. Saksaa puhutaan yleisesti ja ranskaa jossain määrin.

Oikeusjärjestelmä

Alankomaiden tuomioistuinjärjestelmä koostuu 10 käräjäoikeudesta (rechtbank). Nämä oikeusistuimet käsittelevät siviili-, rikos- tai hallinto-oikeuteen liittyviä tapauksia. Alankomaissa on neljä valitusoikeutta (gerechtshof) sekä ylin oikeusaste (Hoge Raad), joka tarkastelee lähinnä lain oikeudenmukaisuuden käyttöä.

 

Transparency Internationalin mukaan (2011) Alankomaat on maailman seitsemänneksi vähiten korruptoitunein maa. Euroopan maista Alankomaat on sijalla viisi.

 

Koulu- ja opetusjärjestelmä

Alankomaissa oppivelvollisuus koskee 5–18-vuotiaita. Opetus on ilmaista oppivelvollisuusikäisille, eikä lukutaidottomuutta esiinny Alankomaissa.

 

Oppilaitokset voidaan jakaa kolmeen pääryhmään: ensiasteen, toisen asteen ja kolmannen asteen koulut. Ensiasteen koulut (peruskoulu) ovat 4–12-vuotiaille. Koulu on aloitettava viimeistään 5-vuotiaana. Toisen asteen kouluja (yläaste) ovat yliopistoon valmistavat koulut (VWO, kesto 6 vuotta) ja ammattikorkeakouluun valmistavat koulut (HAVO, kesto 5 vuotta ja VMBO, kesto 4 vuotta). Kolmannen asteen kouluja ovat yliopistot ja korkeakoulut (WO) ja ammattikorkeakoulut (HBO).

 

Alankomaissa on sekä julkisia että yksityisiä kouluja. Suurin osa yksityiskouluista on uskonnollissävytteisten järjestöjen perustamia. Perustuslain mukaan eri uskontokunnilla on oikeus omiin kouluihin.

 

Opetuksen ja tieteen osuus valtion budjetista vuonna 2011 oli 12 prosenttia (31,4 miljardia euroa).

 

Alankomaat kuuluu PISA-vertailussa 11 parhaan joukkoon. Maa sijoittui matematiikassa 11. sijalle, lukutaidossa 10. sijalle ja luonnontieteessä 11. sijalle.

 

Alankomaissa on 43 ammattikorkeakoulua ja 13 yliopistoa.
15-65-vuotiaista korkeakoulututkinnon on suorittanut noin 28 prosenttia.

 

Lähde: Alankomaiden tilastokeskus 2012

 

Yhteiskuntaolot

Alankomaiden työttömyysaste vuonna 2011 oli 5,4 prosenttia. Marraskuussa 2012 luku oli 7 prosenttia. Nuorisotyöttömyys on 13,7 prosenttia.

 

Eläkeläisten osuus Alankomaiden väestöstä (yli 65-vuotiaita) on 16,2 prosenttia. Yli 80-vuotiaita Alankomaiden väestöstä on 4,1 prosenttia. Lähde: Alankomaiden tilastokeskus 2012

 

Alankomaiden eläkejärjestelmä koostuu kahdesta osasta: valtion myöntämästä peruseläkkeestä (AOW) ja työeläkkeestä. Peruseläkkeen saavat kaikki, mutta sen suuruus riippuu perheen rakenteesta ja Alankomaissa asutuista vuosista. Naimattomille peruseläke on 70 prosenttia minimipalkasta, avio- ja avopareista molemmat saavat 50 prosenttia. Yleisesti eläke on noin 70 prosenttia palkasta koostuen näistä kahdesta tekijästä. Nykyisen hallituksen tarkoituksena on nostaa eläkeikä 65 vuodesta 66 vuoteen vuonna 2018 ja 67 vuoteen vuonna 2021. Tämän jälkeen eläkeikä kytketään eliniän odotteeseen.

 

Suhtautuminen vähemmistöihin

 

Alankomaiden väkiluvusta noin 20,9 prosenttia on maahanmuuttajataustaisia (Tilastokeskus 2012). Ulkomaalaistaustaisista väestöryhmistä (allochtone) suurimmat väestöryhmät ovat turkkilaiset, saksalaiset, marokkolaiset sekä surinamelaiset. Alkuperäistä alankomaalaista väestöä kutsutaan nimellä autochtone.

 

Maahanmuuttopolitiikkaa on viime vuosina kiristetty etenkin ei-läntisistä maista tulevaan kouluttamattomaan väestöön ja maahanmuuttajien kotouttamiseen on alettu kiinnittää enemmän huomiota.

 

Suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin on Alankomaissa avointa. Alankomaat laillisti ensimmäisenä maailmassa (2001) avoliitto- sekä adoptio-oikeudet seksuaalisille vähemmistöille.

Kulttuuri

Alankomaat on värikäs ja kulttuurillisesti vaihteleva maa, jossa erilaiset kulttuurit ja tyylilajit kohtaavat. Erilaisuus vetää myös laajoja ryhmiä mukaan kulttuurielämään. Alankomaalaistaiteilijoilla 1600-luvulta (Rembrandt) ja 1800-luvulta (Vincent van Gogh) on jo vuosisatojen ajan ollut suuri vaikutus maalaustaiteeseen.

 

Kulttuuripolitiikasta päättää hallitus, joka myös rahoittaa kulttuuritoimintaa. Kulttuurin laadun arvioivat riippumattomat asiantuntijat ja neuvostot, jotka antavat arviointinsa kulttuuriministerille. Kulttuuriavustuksia voi anoa kerran neljässä vuodessa. Tulevina vuosina valtion osuutta kulttuurin rahoittajana pienennetään huomattavasti (noin 20 prosenttia vuonna 2013).

 

Valtion avustusten lisäksi kulttuurin apurahoja on mahdollista hakea erilaisilta rahastoilta. Suurin osa kulttuurilaitoksista on yksityisiä ja niiden takana toimii säätiö, joiden osa on alankomaisessa yhteiskunnassa erittäin merkittävä. Nykyään kulttuuripuolella on nähtävissä etenkin yksityissektorin kulttuurilaitosten ja toiminnan kukoistus. Esimerkiksi kaikki musikaalit ovat kaupallisia. Yksityismuseot menestyvät hyvin (esimerkiksi Haagissa oleva Beelden aan Zee).

 

Alankomaat on johtavassa asemassa tanssin alalla. Haagissa toimivan Nederlands Dans Theaterin (NDT) tuotannot ovat kansainvälisesti tunnettuja. Rotterdamilainen Scapino Ballet on viime vuosina kehittynyt nykytanssia esittäväksi ryhmäksi. Amsterdamissa oleva Nationale Ballet esittää ennen kaikkea klassisia tansseja.

 

Haagissa joka toinen vuosi järjestettävässä Holland Dance Festivalissa on nähtävissä tärkeimmät alankomaalaiset ja ulkomaalaiset tanssiproduktiot. Muita tanssifestivaaleja ovat Amsterdamissa  Julidans, Utrechtissa Springdance ja Haagissa Cadance.

 

Alankomailla on vuosisatojen perinteet kuvataiteen alalla. Nuorten taiteilijoiden on onnistunut pitää yllä Alankomaiden vanhojen mestareiden luomaa mainetta. Video/elokuvataide on Alankomaissa nousussa.  Tärkein alankomaalainen taidemessutapahtuma Art Amsterdam järjestetään vuosittain toukokuun puolivälissä.

 

Musiikin alalla tärkeällä sijalla ovat eri puolilla maata sijaitsevat musiikkioppilaitokset. Esimerkiksi vanhan musiikin opetus on maan rajojen ulkopuolellakin tunnettu. Vuosittain järjestettävä vanhan musiikin festivaali kerää Utrechtiin osanottajia kaikkialta maailmasta. Myös ooppera kukoistaa Alankomaissa. Alankomaiden oopperalla on hyvä kansainvälinen maine.

 

Klassisen musiikin alalla Alankomaissa on lukuisa määrä orkestereita, joista tunnetuin on Koninklijk Concertgebouworkest Amsterdamissa.

 

Holland Festival on kansainvälisesti tunnettu musiikkifestivaali Amsterdamissa. North Sea Jazz Festival puolestaan on Euroopan suurin ja tärkein jazzfestivaali. Tunnettuja popfestivaaleja ovat Pinkpop, Parkpop ja Dynamo Open Air.

 

Alankomaat tuottaa vuosittain noin 20 elokuvaa, joista muutama tulee tunnetuksi myös oman maan rajojen ulkopuolella. Kansainvälisistä elokuvafestivaaleista tunnetuimmat ovat Rotterdamin kansainvälinen elokuvafestivaali ja kansainvälinen dokumenttielokuvafestivaali Amsterdamissa.

 

Arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun alalla Alankomailla on pitkälle ulottuvat perinteet. Suojeltaviksi monumenteiksi on määritelty 50.000 kohdetta. 1600- ja 1700-luvun kanavarakennukset Amsterdamissa ovat maailman kuuluja, samoin 1900-luvulla toteutetut kaupungin laajentamissuunnitelmat kuten Amsterdam-Zuid ja sodanjälkeinen Rotterdamin keskusta.

 

Alankomaiden muotoilulle ovat tunnusomaista yksinkertaisuus, kirkkaus ja vaatimattomuus. Esimerkkinä tästä on 1920-luvulla vaikuttanut Theo van Doesburgin perustama De Stijl -ryhmä, joka  kannatti perusmuotojen käyttämistä taiteessa.

 

Jokapäiväisessä elämässä suoralinjainen muotoilu on nähtävissä kaikkialla: postimerkeissä, junissa, toimistoissa. Amsterdamissa sijaitseva muotoiluinstituutti on kansainvälisesti tunnettu. Eindhovenin Akademie Industriële Vormgeving (AIVE) on erikoistunut teolliseen muotoiluun.

Media

Levikiltään suurimmat sanomalehdet ovat: De Telegraaf (popularistinen, levikki 609 000), De Volkskrant (vasemmistosävytteinen, levikki 251 000), NRC Handelsblad (arvovaltainen, liberaali, levikki 195 000), Trouw (reformistinen, levikki 101 000) ja Het Financieele Dagblad (taloudellinen, puolueeton, levikki 53 000).

 

Ilmaisjakelulehdistä suurimmat ovat Metro (levikki 434 000) ja Sp!ts (levikki 354 000).

 

Aikakauslehdistä on viikoittain ilmestyvistä lehdistä levikiltään suurin Suomen Kuvalehteä vastaava Elsevier (levikki 134 000).

 

Alankomaalaisista 47 prosenttia oli tilannut vuonna 2010 jonkin päivälehden. Maksullisten päivälehtien tilaukset ja irtomyynti ovat vähentyneet vuodesta 1999 alkaen.

 

Radio- ja televisiotoiminta on vapautettu. Kaupungeissa on kaapeli-verkosto.

 

Joulukuun puolivälistä 2006 tv-ohjelmia on jaettu analogisesti vain kaapeliverkon kautta, muuten Alankomaissa on siirrytty digiaikaan. Analogisia radio-ohjelmia voidaan seurata vielä vuoteen 2015.

 

Euroopan yhteisöjen tilastotoimiston mukaan vuonna 2011 Alankomaissa:

 

  • 90 prosenttia kansalaisista käytti säännöllisesti internetiä (EU 68 prosenttia)
  • laajakaistayhteys oli 83 prosentilla kotitalouksista (EU 67 prosenttia)
  • 99 prosentista julkisista palveluista oli saatavilla on-line (EU 87 prosenttia)
  • 51 prosenttia alankomaalaisista pelasi online-pelejä tai latasi netistä musiikkia (EU 28 prosenttia)

Kansalaisyhteiskunta

Kansalaisyhteiskunnan rooli Alankomaissa on vahva. Kansalaiset vaikuttavat aktiivisesti eri ryhmittymissä ja vapaaehtoistyöhön osallistuminen on yleistä. Alankomaalaiset ovat esimerkiksi Greenpeacen suurimpia lahjoittajia Euroopassa. Alankomaissa toimivat yleisimmät kansalaisjärjestöt. Haagin asema kansainvälisen oikeuden kaupunkina on tuonut lisäksi useita eri järjestöjä kaupunkiin. Haagissa toimii yli 110 kansalaisjärjestöä, joista huomattavan osan toiminta on suuntautunut kansainvälisen oikeuteen.

Kahdenväliset suhteet

Suhteet

Alankomaat on perinteisesti ollut Suomelle merkittävä kauppakumppani ja suhteet maiden välillä ovat hyvät. Kaupallisten suhteiden lisäksi kahdenvälisissä suhteissa korostuu nykyään etenkin maiden EU-kumppanuus. Suomen ja Alankomaiden yhteisiä kiinnostuksen kohteita EU-politiikassa ovat esimerkiksi EU:n oikeus- ja sisäasiat, unionin ulkoinen rooli sekä ilmastomuutokseen liittyvät asiat.

 

Suomen ja Alankomaiden väliset kulttuurisuhteet ovat aktiiviset ja suomalaisia konsertteja sekä taidenäyttelyitä järjestetään Alankomaissa usein.

Kaupallis-taloudelliset suhteet

Alankomaat on merkittävä kauppakumppani ja investointikohde Suomelle. Suomen vienti Alankomaihin vuonna 2011 oli vajaat 2,6 miljardia euroa ja tuonti lähes 2,7 miljardia euroa. Alankomaiden osuus viennistä ja tuonnista on 5,9 prosenttia, ja Alankomaat on Suomelle sekä viennin että tuonnin osalta viidenneksi tärkein kauppakumppani. (Suomen Tullihallitus 2012). Alankomaiden vienti Suomeen vuonna 2011 oli 4,3 miljardia euroa ja tuonti 3,9 miljardia euroa (Alankomaiden tilastokeskus 2012).

 

 

Suomen tärkeimmät vientituotteet Alankomaihin vuonna 2011

%

Rauta ja teräs

34,0

Poltto- ja voiteluaineet

16,0

Koneet, laitteet ja kuljetusvälineet

14,8

Muut metallit

10,4

Kemialliset aineet ja tuotteet

9,1

Teollisuuden koneet ja laitteet

5,8

Paperi ja pahvi

4,2

Paperimassa

1,6

Puu- ja korkkituotteet

1,4

Puutavara ja korkki

1,3

Muut tavarat

1,9

 

 

Alankomaiden tärkeimmät tuontituotteet Suomeen vuonna 2011

%

Malmit ja metalliromu

28,0

Kemialliset aineet ja tuotteet

20,5

Koneet, laitteet ja kuljetusvälineet

13,4

Elintarvikkeet ja elävät eläimet

9,5

Poltto- ja voiteluaineet

4,6

Metallit ja metallituotteet

3,7

Kukat, siemenet, sipulit yms.

2,3

Paperi ja pahvi

1,5

Tekstiilituotteet, vaatteet ja jalkineet

1,4

Turkisnahat, raa'at

1,4

Muut tavarat

5,3

 

Lähde: Tullihallitus 2012

 

Alankomaat on Suomelle kolmanneksi merkittävin investointikohde Ruotsin ja Belgian jälkeen. Vuonna 2011 Suomen suorien investointien kanta Alankomaihin oli 16,9 miljardia euroa. Alankomaat on myös toiseksi suurin investoijamaa Suomessa (Ruotsi ensimmäinen). Vuonna 2011 Alankomaiden suorien sijoitusten kanta Suomeen oli 9483 miljoonaa euroa. (Suomen pankki 2012). Suuri osa investoinneista ei kuitenkaan ole puhtaasti hollantilaisyrityksiä vaan investoijana voi olla hollantilainen holding-yritys, jonka emoyritys kierrättää kansainvälistä toimintaa Alankomaiden kautta.

 

Alankomaissa toimii useita kymmeniä suomalaisia yrityksiä, joista suurimpia ovat Huhtamäki Oy, Stora Enso, Nokia sekä Sanoma Magazines.

Kulttuurisuhteet

Suomalainen kulttuuri on nousussa Alankomaissa. Varsinkin suomalaisia konsertteja ja taidenäyttelyitä järjestetään runsaasti. Viime vuosien suurista taidenäyttelyistä mainittakoon 1900-luvun vaihteen suomalaistaiteen näyttely Haagissa vuonna 2005, Akseli Gallen-Kallelan suurnäyttely Groningenissa vuosina 2006-07 ja Helene Schjerfbeckin näyttely Haagissa kesällä 2007. Myös suomalaiset elokuvat ovat löytäneet tiensä Alankomaihin ja niitä esitetäänkin melko usein eri elokuvateattereissa. Musiikin alalla suomalaissolistit ovat jo melko yleinen ilmiö.

Suomalaiset, suomen kieli

Alankomaissa asui vuonna 2012 Alankomaiden tilastokeskuksen mukaan 2 406 suomalaista. Alankomaissa toimii aktiivinen, koko maan kattava Alankomaat-Suomi-yhdistys.

 

Benelux-instituutti, jonka sijaintipaikkana on Bryssel, järjestää suomalaisia kulttuuritapahtumia Belgian ja Luxemburgin lisäksi myös Alankomaissa. Benelux-instituutti perustettiin vuonna 1993 Antwerpeniin, josta se muutti kesällä 2006 Brysseliin.

 

Suomen kieltä ja kulttuuria on tähän asti voinut opiskella pääaineena Groningenin yliopistossa, mutta tällä hetkellä opetus näyttäisi päättyvän. Suomi-kouluja on Haagissa, Amsterdamissa ja Groningenissa. Suomi-koulut on perustettu Alankomaissa väliaikaisesti oleskelevien perheiden lapsille ja niissä opiskellaan suomen kieltä ja kirjallisuutta. Rotterdamin suomalainen lauantaikoulu on puolestaan perustettu hollantilaisille, jotka haluavat oppia suomea. Lauantaikoulu tarjoaa myös ohjausta äidinkielenään suomea puhuville lapsille kotiperuskoulun kautta.

 

Sopimukset

 

Suomen ja Alankomaiden väliset kahdenväliset sopimukset

 

01.11.1923

Väliaikainen kauppasopimus

26/1923

1/1924

09.06.1928

Sovittelumenettelyä koskeva sopimus

11/1929

25.02.1949

Lentoliikennesopimus

5/1949

11.07.1951

Sopimus harjoittelijain vaihdosta

21/1951

24.07.1952

Sopimus maahantuloleimausten poistamisesta

10/1952

29.03.1954

Sopimus kaksinkertaisen verotuksen ehkäisemiseksi ja kuolleen henkilön jäämistön verotuksessa tarvittavaa vastavuoroista hallinnollista virka-apua koskevien sääntöjen vahvistamiseksi

47-48/1955

02.11.1970

Kansainvälisiä maantiekuljetuksia koskeva sopimus
29.08.1986 Sopimuksen muuttamisesta tehty sopimus
13.06.1989 Sopimuksen muuttamisesta tehty sopimus

47-48/1971

21/1987

77/1989

04.04.1984

Sopimus keskinäisestä avunannosta tulliasioissa

30-31/1985

11.10.1988

Kulttuurisopimus

83-84/1997

28.12.1995

Sopimus tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi sekä veron kiertämisen estämiseksi

18.02.1998 Sopimuksen voimaantulo Ahvenanmaan maakunnassa

83-84/1997

 

 

31/1998

04.07.1996

Rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen soveltamisalan laajentamisesta tehty sopimus

72/1996

22.12.1998

Sopimus Suomen Euroopan poliisivirastoon lähettämien yhteyshenkilöiden ja heidän perheenjäsentensä erioikeuksista ja vapauksista

7/1999

26.05.2004

15.11.2004

27.08.2004

Alankomaiden Antillien osalta tehty sopimus automaattisesta tietojenvaihdosta säästöjen tuottamista korkotuloista

52-53/2005

77/2005

26.05.2004

15.11.2004

09.11.2004

Aruban osalta tehty sopimus automaattisesta tietojenvaihdosta säästöjen tuottamista korkotuloista

54-55/2005

78/2005

10.09.2009
20.11.2009
01.06.2011

Alankomaiden Antillien osalta tehty sopimus verotietojen vaihtamisesta. Alankomaiden Antillien osalta tehty sopimus taloussuhteiden edistämisestä 

430/2011 918/2009

10.09.2009
20.11.2009
01.06.2011

Aruban osalta tehty sopimus verotietojen vaihtamisesta. Aruban osalta tehty sopimus taloussuhteiden edistämisestä

431/2011 919/2011

Vierailut

  • Alankomaiden ulkoministeri Ben Botin vierailu Suomeen tammikuussa 2006
  • Alankomaiden pääministeri Balkenenden vierailu Suomeen kesäkuussa 2006
  • Tasavallan presidentti Tarja Halosen vierailu Alankomaihin joulukuussa 2006
  • Maahanmuutto- ja Eurooppa-ministeri Astrid Thorsin vierailu Alankomaihin joulukuussa 2007
  • Ulkoministeri Ilkka Kanervan vierailu Alankomaihin helmikuussa 2008
  • Sisäministeri Anne Holmlundin vierailu Alankomaihin huhtikuussa 2008
  • Pääministeri Matti Vanhasen vierailu Alankomaihin maaliskuussa 2009
  • Pääministeri Jyrki Kataisen vierailu Alankomaihin syyskuussa 2011

Historia

Alankomaat tunnusti Suomen 28. tammikuuta 1918 ja diplomaattiset suhteet solmittiin maiden välille 14. elokuuta 1918. Ennen toista maailmansotaa Suomen ja Alankomaiden suhteet keskittyivät kauppaan, merenkulkuun sekä kulttuuriin ja sama suuntaus jatkui edelleen sodan jälkeenkin. Talvisodan aikana Alankomaat oli yksi suurimmista humanitäärisen avun antajista Suomelle. Toisen maailmansodan jälkeen Alankomaiden ja Suomen suhteet kehittyivät hyväksi etenkin kaupallisella tasolla, vaikka maat kulkivatkin eri suuntiin ulkopolitiikkansa osalta. Suomen EU:n liittymisen myötä Alankomailla ja Suomella on monia yhteisiä intressejä EU-politiikan harjoittamisessa.

 

Ennen toista maailmansotaa Suomesta oli Haagissa edustettuna asianhoitaja lähettilään ollessa akkreditoituna tänne jostain muualta. Ensimmäinen residentti suurlähettiläs nimitettiin vuonna 1947.

Suurlähettiläät vuodesta 1947 lähtien:

  • Asko Ivalo 1947-1951
  • Aarno Yrjö-Koskinen 1951
  • Aarne Wuorimaa 1951-1959
  • Helge von Knorring 1959-1964
  • Sigurd von Numers 1964-1970
  • Paul Gustafsson 1970-1973
  • Henrik Blomstedt 1973 1978
  • Ensio Helaniemi 1978-1983
  • Matti Häkkänen 1983-1987
  • Osmo Lares 1987-1989
  • Joel Pekuri 1989-1991
  • Erkki Mäentakanen 1991-1997
  • Pertti Harvola 1998-2001
  • Pekka Säilä 2001-2005
  • Mikko Jokela 2005-2009
  • Klaus Korhonen 2009-2013
  • Liisa Talonpoika 2013-

Historia

Rooman valtakunta ulottui Rein-joen eteläpuoliseen alueeseen saakka 400-luvulle asti. Keski-ajalla Alankomaat oli jakautunut itsenäisiin ruhtinaskuntiin. Nämä maakunnat liitettiin myöhemmin yhteen 1500-luvulla Kaarle V:n aikana Burgundin alueeseen, joka oli osa Habsburgien valtakunnan aluetta.

 

Itsenäistymisprosessi alkoi vuonna 1568, jolloin osa Pohjois-Alankomaiden maakunnista nousi kapinaan Kaarle V:n poikaa Espanjan kuningas Filip II:ta vastaan. Kapinaa, joka johti 80-vuotiseen sotaan, johti Oranian prinssi Vilhelm. Prinssi Vilhelm murhattiin vuonna 1584. Seitsemästä pohjoisesta maakunnasta koostunut Alankomaiden tasavalta tunnustettiin itsenäiseksi Westfalenin rauhassa vuonna1648.

 

Vuonna 1795 alkoi lyhyehkö ranskalaisvalta, jonka jälkeen perustettiin Alankomaiden kuningaskunta vuonna 1815. Siihen kuuluivat Pohjois-Alankomaat (nykyinen Alankomaat) ja Etelä-Alankomaat (nykyinen Belgia ja Luxemburg). Etelä-Alankomaat erosi omaksi valtiokseen, kun siitä irtautui ensin Belgia vuonna 1830 ja Luxemburg vuonna 1890.

 

Toiseen maailmansotaan asti Alankomaat oli suurimpia siirtomaavaltoja. Kolonialismin kausi alkoi Alankomaissa 1600-luvulla, jolloin Alankomaat hankki siirtomaita (Indonesia, Suriname ja Antillit) etenkin taitavan merenkulkutaitonsa myötä. Suriname (entinen Alankomaiden Guyana) itsenäistyi vuonna 1975. Vuonna 2010 Alankomaiden Antillit lakkasi olemasta. Sen entisistä alueista Alankomaiden kuningaskuntaan kuuluvat itsenäiset Aruban, Curaçaon ja Sint Maartenin valtiot. Lisäksi Karibialla sijaitsevat Alankomaiden erityiskunnat Bonaire, Sint Eustatius ja Saba.

 

Maailmansotien aikaan Alankomaat pyrki pysyttelemään puolueettomana, mutta toisessa maailmansodassa maa joutui Saksan miehittämäksi vuosiksi 1940-1945. Toisen maailmansodan jälkeen Alankomaiden yhteiskunta oli vaikeassa tilanteessa ja maan jälleenrakennusta osaltaan hidastivat Indonesian itsenäistymisen (julistus 1945, varsinainen sopimus vasta 1949) myötä noin 300 000 ihmisen kotiutus sekä muutamia vuosia myöhemmin (1953) tapahtuneet suuret tulvat. Vuonna 1948 aloitettu Marshall-apu auttoi kuitenkin Alankomaiden taloudellisen kehityksen eteenpäin.

 

1960- ja 1970-luvuilla Alankomaita koetteli monien muiden Euroopan maiden tavoin suuri yhteiskunnallinen murros, joka vaikutti vanhoihin luokkaperusteisiin sekä uskonnollisiin jakoihin sekä perinteisiin puolueisiin. Alankomaiden ulkomaalaistaustainen väestö alkoi myös kasvaa huomattavasti Alankomaiden entisistä siirtomaista tulevasta väestöstä sekä vierastyöläisten johdosta.  Viime vuosina etenkin ulkomaalaiskysymykset ovat nousseet ajankohtaisiksi kahden poliittisen murhan johdosta (vuonna 2002 oikeistopopulisti Pim Fortuyn ja vuonna 2004 radikaali elokuvaohjaaja Theo van Gogh).

 

Hyvä tietää

Asemapaikan sijainti

Alankomaat sijaitsee Länsi-Euroopassa Pohjanmeren äärellä. Alankomaiden naapurimaita ovat Saksa ja Belgia. Alankomaat on pinnanmuodostukseltaan tasainen. Osa Alankomaiden maa-alueesta on muodostettu patoamalla merestä alaa ja kuivattamalla sitä (polderi). Esimerkiksi koko Flevolandin provinssi on kuivatettua maata. Alankomaiden korkein kohta sijaitsee maan kaakkoisosassa, Vaaserberg 322,7 metriä.

 

Ilmasto on lauhkea meren ja Golf-merivirran ansiosta. Keskilämpötila on noin 16°C kesällä ja 3°C talvella. Sadetta on ympäri vuoden.

Asuminen, asunnot

Asumisen hintataso vaihtelee eri alueilla Alankomaissa. Kalleimmat alueet löytyvät Amsterdamista, Haagin läheltä Wassenaarista, Aerdenhout/Bloemendaal sekä Het Gooi Hilversumin lähellä.

 

Vuokra-asuntojen hinnat vaihtelevat eri kaupungeista riippuen. Suurissa yliopistokaupungeissa kuten esimerkiksi Utrechtissä vuokra-asuntojen löytyminen voi olla erityisen hankalaa. Vuokra-asuntoja etsivät voivat myös ottaa yhteyttä kaupungin tai kunnan informaatiopisteeseen ja tiedustella, kuinka vuokra-asunnon hankkiminen on kunnassa järjestetty.

Autot

Polttoaineiden hintojen vuoksi paikalliset asukkaat ostavat dieselmoottorisia henkilöautoja. Bensiinimoottoreiden edellytys on katalysaattori ja lyijytön polttoaine. Kaikilla suurimmilla automerkeillä on huolto myös Haagissa.

Edustustot

Ilmasto

Ilmasto on lauhkea meren ja Golf-merivirran ansiosta. Keskilämpötila on noin 16°C kesällä ja

3°C talvella. Sadetta on ympäri vuoden, joskin kevät on hieman kuivempi kausi.

Joukkoliikenne

Alankomaiden sisäinen liikenne on hyvin järjestetty. Rautatieverkko on tiheä ja junayhteydet hyvät. Moottoritieverkosto kuuluu maailman tiheimpiin. Kaupungeissa julkisesta liikenteestä huolehtivat bussit ja suurimmissa kaupungeissa myös raitiovaunut. Amsterdamissa ja Rotterdamissa on myös metro. Kaupungeissa ruuhkat ovat yleisiä ja kätevin tapa liikkua niissä on käyttää julkisia kulkuneuvoja.

 

Julkisessa liikenteessä matkat voi maksaa koko maassa käyvällä sähköisellä maksukortilla, niin sanotulla OV-chipkaartilla. Kortin voi ostaa ja sille voi ladata rahaa useissa eri myyntipisteissä, esimerkiksi rautatieasemilla ja kioskeissa. Kertalippuja voi myös ostaa kuljettajalta tai automaatista sekä juniin lipunmyyntipisteistä.

Juomarahat

Alankomaissa ei ole välttämätöntä jättää juomarahaa. On kuitenkin kohteliasta ja yleinen käytäntö jättää tarjoilijalle noin 10 prosenttia laskun loppusummasta. Sama käytäntö koskee myös kampaamoissa, joissa yleensä on tiskillä "säästöpossu" paria lanttia varten.

Jätehuolto

Jätteet kerätään Alankomaissa kerran viikossa. Kerrostalojen jätesäiliöt ovat talojen lähistöllä ja omakotitaloissa ja rivitaloissa jokaisella on omat jätesäiliönsä. Jätteiden lajittelu on melko yleistä. Rakennus- sekä muita suurempia jätteitä varten tulee ottaa yhteyttä kaupungin/kunnan jätehuoltoon, joka hakee jätteet sovittuna ajankohtana.

Kansalliset vapaapäivät

Virallisia vapaapäiviä ovat

 

  • uudenvuodenpäivä,
  • toinen pääsiäispäivä,
  • kuningattaren syntymäpäivä (30. huhtikuuta),
  • vapautumisen päivä (5. toukokuuta),
  • helatorstai,
  • toinen helluntaipäivä ja
  • ensimmäinen ja toinen joulupäivä.

Kirjallisuus

  • Dijkstra, Stephanie: The Holland Handbook 2012-2013. 2012.
  • Gardberg, Annvi & Kolbe, Laura & Saukkonen, Pasi: Alankomaat - pieni suuri maa. Edita, Helsinki 1997.
  • Pieterse, Arnold & Starmans, Peter: Suomalais-alankomaalaisia suhteita – ennen ja nyt. Yliopistopaino, Helsinki, 2012.
  • Sharpe, Norean: Living with the Dutch. KIT Publishers.
  • Shetter, William Z.: The Netherlands in Perspective. Nederlands Centrum Buitenlanders, Utrecht 2002.
  • The American Women's Club of The Hague: At Home in Holland. Eburon Uitgeverij, 2009.
  • White, Colin & Boucke, Laurie:  The Undutchables 6.0: An Observation of the Netherlands: its Culture and its Inhabitants. White-Boucke Publishing, 2010.
  • Vossestein, Jacob: The Dutch and their Delta – living below sea level. Scriptum, 2011.
  • Vossestein, Jacob: Dealing with the Dutch. KIT Publishers, 2010.

Koulut ja opiskelu

Hollantilaisten koulujen lisäksi Alankomaissa toimii useita kansainvälisiä kouluja. Esimerkiksi Haagissa sijaitsevat saksalainen, ranskalainen, amerikkalainen, kansainvälinen sekä brittiläinen koulu.

 

Alankomaissa toimii 14 valtion rahoittamaa niin sanottua tutkimuspainotteista yliopistoa. Yliopistoissa voi opiskella useita aineita myös englanniksi. Myös useimmissa ammattikorkeakouluissa tarjotaan opetusta englanniksi.

 

Lapset

Alankomaissa päiväkodit ottavat hoitoonsa 0–4-vuotiaita lapsia. Lastenhoitopaikoista on usein pulaa. Äitiysloma on 16 viikkoa. Päiväkotien hinta riippuu vanhempien tuloista, mutta on yleisesti korkea. Muita vaihtoehtoja ovat kotihoitopaikat, yksityiset päiväkodit ja kotiin tulevat lastenhoitajat.

Lemmikit

Alankomaalaiset pitävät erityisesti koirista ja kissoista, joten niitä on paljon. Koiria voi ulkoiluttaa lähes kaikkialla - kesäkaudella uimarantoja lukuun ottamatta. Eläinlääkärille on helppo päästä, ja lemmikeille on lomien ajaksi tarjolla erityisiä koira- ja kissatäysihoitoloita.

Liikennekäyttäytyminen

Liikenne on Alankomaissa runsasta ja ruuhkat jokapäiväisiä. Autojonot pitenevät vuosi vuodelta ja ruuhkissa ajaminen kestää yhä kauemmin. Pyöräilijät ovat Alankomaissa teiden kuninkaita. Moottoriajoneuvonkuljettajan on hyvä tietää, että hän ja hänen vakuutusyhtiönsä ovat yleensä aina korvausvelvollisia vahingoista, jotka ovat aiheutuneet moottoriajoneuvosta jalankulkijalle tai pyöräilijälle.

Mitat ja painot

Alankomaissa on käytössä metri- ja kilojärjestelmä.

Pankit

Alankomaissa toimii useita pankkeja (esimerkiksi ABN Amro, Fortis ja Rabobank). Pankkiautomaatteja löytyy kaikilta alueilta Suomen tapaan. Luottokortilla maksaminen ei Alankomaissa ole niin yleistä kuin Suomessa, eivätkä monet ravintolat ja kaupat ota vastaan luottokorttia tai Visa Electron -korttia.

Parturi-kampaamot

Parturi-kampaamopalveluita on monentasoisia ja -hintaisia. Kampaamoissa on tapana jättää muutama kolikko ylimääräistä niille varattuun "säästöpossuun".

Posti

Postin kulku on luotettavaa ja suhteellisen nopeaa. Postia jaetaan myös lauantaisin.

Puhelimet

Matkapuhelimen käyttö on Alankomaissa hyvin yleistä - käytössä on gsm- ja utms-verkko. Suomalaiset matkapuhelimet toimivat hyvin. Kolikko- ja/tai luottokorttikäyttöisiä puhelinkoppejakin löytyy vielä niille, joilla ei ole matkapuhelinta.

Pukeutuminen

Vaatetus ei poikkea olennaisesti suomalaisesta vaatetuksesta eri vuodenaikoina. Vaikka talvella lämpötila ei laskekaan yleensä kovin paljon nolla-asteen alapuolelle, vaativat ilmankosteus ja tuuli lämpimät vaatteet.

Pysäköinti

Alankomaiden kaupungeissa monissa syrjäisemmissä osissa voi parkkeerata kaduille maksutta. Keskusta-alueilla sijaitsee usein maksullisia parkkitaloja tai -halleja.

Ravinto

Alankomaissa on monipuolinen ruokakulttuuri. Hollantilaiselle ruokakulttuurille on tyypillistä kevyt ja vaatimaton lounas, jonka vastapainoksi nautitaan tukevampi illallinen.

 

Kaikkia elintarvikkeita on saatavissa ja niiden hintataso määräytyy EU-tason mukaan. Elintarvikkeiden arvonlisävero on 6 prosenttia.

 

Alankomaissa on useita korkeatasoisia kansainvälisen keittiön antimia tarjoavia ravintoloita, joiden hintataso on kuitenkin varsin korkea. Lisäksi on runsaasti etnisiä ravintoloita.

Rekisteröity parisuhde

Rekisteröity parisuhde on Alankomaissa verrattavissa avioliittoon.

Sosiaaliturva

Alankomaat on Suomen kaltainen länsieurooppalainen hyvinvointivaltio.

Suomi-kuva

Alankomaalaisten Suomi-kuva on yleisesti ottaen myönteinen. Erilaisten Suomeen liittyvien tapahtumien määrä on viime vuosina kasvanut, ja Suomi on ollut julkisuudessa esillä monessa mielessä mallimaana.

Sähkövirta

Sähkövirran jännite on sama kuin Suomessa 230 V/50 Hz. Sähköpistokkeet ovat myös samanlaiset.

Terveydenhuolto

Terveydenhuolto perustuu Alankomaissa kotilääkärijärjestelmään: on ilmoittauduttava jollekin kaupungissa toimivista kotilääkäreistä, joka tarpeen tullen antaa lähetteen lisähoitoon. Myös kiireellisissä sairastapauksissa tulee pääsääntöisesti ensin ilmoittautua kotilääkärin päivystysnumeroon, ennen kuin sairaalan päivystys voi ottaa potilaan vastaan.

 

Sairaalaolot ovat hyvät. Kaikkien erikoislääkärien samoin kuin laboratorio- ja hoitolaitosten palveluksia ovat saatavissa.

 

Alankomaissa asuvan suomalaisen, joka kuuluu vielä Suomen sosiaaliturvan piiriin, kannattaa hankkia Kelan myöntämä eurooppalainen sairaanhoitokortti.

 

Eurooppalaista sairaanhoitokorttia tarvitaan myös lääkkeitä ostettaessa. Lääkkeet korvataan vain, jos ne ovat sairaskassan kanssa sopimuksen tehneen lääkärin määräämiä ja ostettu kyseessä olevan kassan kanssa sopimuksen tehneestä apteekista.

 

Turvallisuus

 

Valokuvaaminen

Valokuvaaminen on Alankomaissa yleensä sallittu kaikkialla museoita ja konserttisaleja lukuun ottamatta. Niissäkin voi saada luvan kuvaamiseen.

Valuutta

Alankomaissa otettiin käyttöön euro vuoden 2002 alusta. Luottokorttien vastaanottaminen ei ole niin yleistä kuin Suomessa, eikä esimerkiksi ruokakaupassa voi maksaa luottokorteilla tai Visa Electron -kortilla.

Vapaa-aika

Alankomaissa (etenkin Amsterdamissa, Rotterdamissa ja Haagissa) on tarjolla lukuisia kulttuurimahdollisuuksia. Tarjonta on runsasta esimerkiksi konserttimusiikin kohdalla. Taidemuseot ovat myös erittäin tasokkaita.

 

Liikunnan ja erilaisten urheilulajien harrastamismahdollisuudet ovat monipuoliset. Alankomaat tarjoaa loistavat pyöräily- ja kävelymahdollisuudet ja pyörätiet ovat koko maassa erinomaiset. Myös ratsastus, tennis ja golf ovat suosittuja vapaa-ajan viettotapoja.

TulostaLähetä

Tämän sivun sisällöstä vastaa Suomen suurlähetystö Haag

Päivitetty 17.1.2013

© Suomen suurlähetystö, Haag | Tietoa palvelusta  | Yhteystiedot